“Ruossa ruossalassii”
Olen perinteisesti oppinut käsityöläinen, joka astumassa uudelle polulle: olen haastanut itseni tutkimaan saamelaista käsityötä, duodjia, taiteen näkökulmasta.
Suomenpuolella saamelainen kirkkotaide ei ole vielä saanut tilaa kirkollisilla toimiareenoilla. Sain tilauksen valmistaa taidetyön uuteen toimitilaan, joka vihittiin käyttöön syksyllä 2017.
Tavallinen työtapa erityisesti taidetöissä on päästä kokemaan tila ja paikka, johon teos on tuleva. Taiteellisessa työssä ja käsityöntekemisessä on tärkeää saavuttaa paikan henki ja kuunnella mitä paikka haluaa sinulle kertoa?
Alkuajatuksena minulla on ollut hyödyntää luonnonmateriaaleja ja Enontekiön alueen saamelaisten tavallisia käsityömateriaaleja. Kun kävin tutustumassa paikkaan, ajatukset alkoivat pyöriä ja kuvat ilmaantuivat mieleen. Perinteisenä käsityöläisenä en ole tottunut hahmottelemaan työtäni, mutta taidetyössä on pakko tehdä luonnos. Silloin itsekin ymmärtää ja näkee mihin on pyrkimässä.
Kilpisjärven talossa minua puhuttelivat muodot. Selvästi talossa on hyvin tavallinen neliö muoto ja tietynlainen ornamentiikka. Aluksi se vähän häiritsi, kun mielelläni käytän saamelaiseen estetiikkaymmärrykseen kuuluvia pyöreitä, pehmeitä muotoja. Minun täytyi myöntää, että tulee tehdä kompromissi, jotta voin yhdistää saamelaisen estetiikan ja länsimaiselle muotoilulle tyypillisen neliömuotoisuuden.
Koko oli eräs reunaehto, joka määritteli työskentelyä. Seinän leveys oli yli kolme metriä ja korkeus yhtä paljon. Sen lisäksi seinässä oli erikoinen, sahatuilla neliöpalikoilla saatu muoto, joka oli aseteltu vinoon ja jonka korkeusero pinnalta oli enintään 8 cm. Taideduodji tuli olla melko suuri, jotta se näkyy ja saa oman tilansa suuressa salissa.
Olin laittanut raamit taideduodjille, koon ja määritellyt muodoksi kolmiosaisuuden.
Perusmateriaalinen halusin käyttää luonnonmateriaaleista pajua ja risua. Ne ovat jäännösmateriaaleja, joita käsityöläinen käyttää nahkoja parkitessaan. Niistä jää lisäksi oksia.
Halusin korostaa ekologista ajattelua käsityössä ja siksi valitsinkin käyttää jäännösmateriaaleja ja punoa pohja pajunaoksista pellavanarulla.
Pellavanarun jouduin vaihtamaan kuitenkin metallinaruun melko pian, kun suurikokoinen taidetyö ei olisi pysynyt kasassa pelkällä pellavanarulla.
Taidetyön teemana on risti ristikkäin ja materiaalit,jotka menevät lomittain ja seuraavat nelikulmaista ajattelua. Mosaiikkiteema seuraa koko taitetyön materiaaleja asettelun suhteen ja saamelaisen henki tulee väreistä, sävyistä ja materiaaleista. Olen käyttänyt verkaa, purkakoipea, kolmenlaista sisnaa ja pumpulilankaa suonen lisäksi. Symboliikka ilmenee luvuissa: kuvat ovat erillinen elementti ja toimivat erikseen, samalla ne muistuttavat Isää, Poikaa ja Pyhää henkeä.
Kuvien sisällä ovat “ikkunat”: suurimman ikkunan sisällä on suuri risti, joka kertoo kristillisyydestä ja joka yhdistää pienet ikkunat. Ikkunoita on neljä: saamelaiset asuvat neljän valtion alueella “itsenäisenä” kansana, mutta ovat samalla kristillisen perheen ristin vaikutuspiirissä.
Enontekiön saamelaisia korostavat duodjin perusmateriaalit: porosaamelaisuudesta kertovat purkakoivet, juhla- ja käyttävaatteista taas verka, sisna on luonnollisen materiaali varsinkin porosaamelaisten keskuudessa. 1930-luvun Enontekiön puvun hihan- ja hulpakoristelua kuvaa yhden ikkunan sisältö. Toisaalta kirkkoon mennessään saamelaiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja siksi halusinkin käyttää työssäni hienompia materiaaleja.
Alttaritaide “Ruossa ruossalassii”, Kilpisjärvi 2017
Puuristi Iisko-Matti Näkkäläjärvi
Kuvat Matti Vuorma