"Jumalan lapset - Duodjitekstiilit tilassa"
Jumalan lapset – Duodjitekstiilit tilassa on taiteellisen duodjitutkimukseni toinen näyttely. Se koostuu tekemistäni duodjitekstiileistä Hetan kirkkoon, Enontekiölle.
Tekstiilini pohjautuvat duodjiin, saamelaiseen näkemykseen kauneudesta, sopivuudesta ja harmoniasta. Duodjilleni on ominaista niukkuuden tematiikka ja koristelun minimalistisuus, jotka pohjautuvat käsitykseeni kauneudesta. Välitän perinnettä ja sovellan osaamistani uudenlaisiin töihin, julkisen tilan kontekstissa.
”Vien perinteemme sinne niin kuin se on- se riittää” 20.2.19
Duodjitekstiilini käyvät vuoropuhelua tilan kanssa kunnioittaen sen tuomia rajoituksia ja mahdollisuuksia. Muodot, värit ja tekotavat muodostavat harmonian. Ne eivät ole sattumaa vaan kertaavat ylisukupolvisia perinteitä ja tapoja sovelluttuna uuteen aikaan ja tilaan. Saamelaisen seremoniapukeutumisen tavoin tekstiilit tulevat julkiseen tilaan omana itsenään -omaa kulttuuria kunnioittaen, omista lähtökohdistaan.
Luonnonmateriaalit ilmentävät duodjin olemusta. Ne suorastaan vaativat ompelua käsin. Käyn vuoropuhelua duodjin kanssa: se kertoo, mitä se haluaa. Varsinkin suuret tekstiilit tarvitsevat luonnostelua ja etukäteissuunnittelua mittoineen -luonnoksien tekeminen olikin uusi työtapa, mutta varsin avartava.
”Omat ideat elävät eri tavalla, kun aluksi tekee visuaaliset muistiinpanot kustakin duodjista” 3.4.20
Konkreettinen valmistautuminen tapahtui kodin yhteydessä ulkona ja työtiloissani. Mutta vasta varsinaisessa tilassa, Hetan kirkossa, tekstiilit heräsivät eloon. Lisäsin ja vähensin, tein muutoksia, sommittelin, sovitin luonnoksia materiaalien ja tilan suhteen. Duodji ja tila puhuvat minulle – kuuntelen ja kunnioitan niitä.
Käytän mahdollisuuksien mukaan kaikki jäännösmateriaalit, pienet sisna- ja verkapalaset ja lankojen loput. Duodjille ominainen materiaalien säästäväisyys ja palasten hyödyntäminen tukevat ajatustani ekologisuudesta. Toisaalta pienimpienkin palasten merkitys kuvastaa ihmisen arvoa sinänsä – kaikki ovat merkityksellisiä elämänsä takia.
Toisinaan työskentelin kesäpaikoissamme tunturissa. Ympäristön vaihtaminen on luomistyölleni ehdoton. Sukujen laidunmailla näkymätön on läsnä ja antaa oman merkityksensä duodjille ja sen luomisprosessille.
Aikaa kului vajaa vuosi, alkukeväästä kaamokseen varjelin tiukasti taiteellista tuottamista ulkopuolisilta. Ilman siskoni Kristiinan apua en olisi selvinnyt. Kiitos hänen muototajunsa, värien näkemisensä ja nopean äimänsä! Oli todella tärkeää päästä tekemään yhdessä, jakamaan ajatuksia, näkemään ja kokemaan tekstiilejä Hetan kirkossa – ja unohtamaan yhdessä ympäröivä maailma.
Alttaritekstiili eli antependium
Alttaritekstiili Jumalan lapset vie varhaisiin lapsuusmuistoihini äidin äitini Tuomas Kristiinan (1894-1977) kysymykseen siitä, olenko Jumalan lapsi? En tiennyt olenko, mutta varmuudeksi vastasin myöntävästi.
Antependiumissa Jumalan lapsia kuvastavat kirjomalla yhteen liitetyt sisnapalaset, jotka ovat kokoontuneet alttarin eteen. Jotta näkee teoksen yksityiskohdat ja sanoman läheltä, täytyy polvistua sen eteen. Polvistua Jumalan eteen.
Hetan kirkon puureliefit toistuvat sisnanahkaisissa koristeissa, jotka on koristeltu 1920-30 -luvun pukujen koristelutavan mukaan. Siihen tapaan, johon sukujeni muistitieto yltää. Siihen tunnen kuuluvani, sen käyttöä voin perustella.
Alttaritekstiili käy keskustelua Uuno Eskolan (1889-1958) ainutlaatuisen, sinisävyisen mosaiikkitaiteen kanssa. Mosaiikin kuvaama pariskunta kantaa samantyylisiä vaatteita, joita muistan lapsuudessani vanhemman polven käyttäneen. Antependiumin värinä on syvä tummansininen, joka isovanhempieni aikana oli suosittu puvun väri. Syvää sinistä elävöittää kirkas punainen, vihreällä ja valkoisella korostettuna. Ennen koristenauhoja vaatteemme ja asusteemme koristeltiin villalankakuvioinnilla ja eriväristä verkaa, kuviokangasta ja lankoja yhdistämällä.
Kirjaliinat noudattavat alttaritekstiilin tyyliä ja väritystä. Suurempi kuvaa miehen gáktin etupuolen sommittelua ja pienempi naisen gáktin kaula-aukkoa. Hopeiset laukkaset symboloivat saamelaisten koruperinnettä ja tapaa käyttää hopeaa pukeutumisessa. Liitän tekstiilini historiaan, sillä vain saamelaiset ovat ommelleet hopeansa suoraan nahalle tai kankaalle.
Vihkimatto
Vihkimatto Tiennäyttäjä pohjautuu rakkauden tematiikkaan. Ennen ajettiin kosioita ajohärällä, jonka länkiä koristivat erityiset kosiovaljaat. Vihkimaton alkuideana on länkien muoto, parisuus. Se kuvastaa avioliittoa, parin yhteenliittymistä ja yhteisen taipaleen aloittamista.
Materiaalit kertovat poronhoidon merkityksestä Enontekiön saamelaisille. Vaaleat porontaljat muodostavat ruudukon, jossa pari vihitään avioliittoon. Tumma karva kehystää vaaleita ruutuja muodostaen ristin keskelle mattoa. Taljaruutuja ympäröi länkien muoto: uloimpana ylhäällä taljan kesipuolinen värjätyillä suonilla tehty ornamentiikkakirjonta ja parkittu sisnanahka. Palasia yhdistää Erkunan Tuomman (1913-1979) tekemien länkien ornamentiikkakuvio, tiennäyttäjä. Yhdentoista poron koipinahkat ja parkitut sisnat koristavat alaosaa. Kosiovaljaita symboloivat verkaiset tupsut maton alareunassa ja koipinahkojen reunoilla.
Vihkimatto symboloi myös kodan ovea muotonsa puolesta. Jutaaville saamelaisille kota oli koti, pyhä paikka – rauhan ja turvan sija, jollaiseksi Jumala on tarkoittanut siunattavan avioliiton. Vihkimattoa kannattelevat kodan rakenteelle tyypilliset ulkupuut, jotka symboloivat myös kodan ovelle ominaisia poikkipuita.
Liturgiset tekstiilit: stolat ja kalkkiliinat
Stolat ja kalkkiliinat seuraavat liturgisia värejä muotoiltuna duodjin kauneuskäsityksen ja perinteen mukaan. Kalkkiliinoissa toistuu kunkin stolan ajatus, väri ja tyyli.
Vihreä ja punainen stola jakavat saman yläosan ja luovat mielikuvan peskin kauluksesta ja Enontekiölle tyypillisestä koristenauhojen käytöstä. Vihreän stolan koristelussa kertautuu enontekiöläisille suvuille tyypillisen miehen lakin pohjaosa. Punainen stola puolestaan pohjautuu miehen puvun selkäverkojen sommitteluun.
Violetin stolan kudotun mallin nauha pohjautuu komsion kantonauhaan – kantaahan pappi stolaansa Jumalan ikeenä. Enontekiöllä tyypillinen kantonauhan koristemalli on sopiva kummallekin sukupuolelle ja liittyy violettiin taittavien sävyjensä kautta liturgiseen kuvastoon somistaen stolaa.
Mustan ja valkoisen stolan ideana on veran ja silkin yhdistäminen, ripauksella hopeaa ja kultaa. Käsin kirjaillut ornamentiikkakuviot pohjautuvat kudonnaisten ja luu- ja puuainesten kuviointitapoihin.
Kolehtilakit
Kolehtilakit pohjautuvat miehen ja naisen lakin muotoon ja malliin. Lakin reunoja koristaa Hetan sota-aikana poltetun kirkon ristin muoto, joka on tunturimaiden yllä. Naisen pyöreäpohjainen, matala ja punainen lakki ja miehen nelisakarainen, sinipohjainen lakki kertaavat elettyjä perinteitä uudessa toimintaympäristössä.
Kolehtilakkien sarvi- ja pahkapuiset kahvat on suunnitellut ja valmistanut Kristiina Magga.
Jumalan lapset– duodjitekstiilit julkisessa tilassa, 2021
Kuvat Nilla-Máhtte Magga